Kittipölyä

Tämä päivä on taas vierähtänyt kittaamisen ja hiomisen merkeissä eteisessä. Tapettien alta paljastui karmeat pohjat, joita olemme epätoivoisesti yrittäneet saada tasoitettua. Vanhaa hiomatonta kittiä, tiukassa olevia liimalänttejä, reikiä, repeämiä pahvilevyssä, repsottavaa maalia, murentunutta suojalaastia… Ihmeen paljon pelkkä maalaaminen teettää. Täytyy kuitenkin yrittää malttaa tehdä huolella, sillä hyvä maalipinta on eniten pohjatyöstä kiinni. Vaikka vähän epätoivoiselta tuntuukin…

Olen myös etsiskellyt eteiseen sopivaa mattoa kuran pysäyttäjäksi ja akustisistakin syistä. Koska matot ovat kalliita, olen yrittänyt metsästää hyväkuntoista, oikean mittaista ja silmälle sopivaa mattoa facebook-kirppareilta ja tori.fistä. Voinette kuvitella, ettei tehtävä ole helppo! Matto ei saisi olla liian kapea, ettei muutenkin pitkänmallisesta eteisestä tule kiitoratamainen. Suomessa eteis- ja käytävämatot tuntuvat olevan enimmäkseen leveydeltään 80 cm, ja näyttäväisivät naurettavilta toukilta 170 cm leveässä eteisessä. Löysin lopulta 160 cm leveän ja melko passelin polypropeenimaton. Leveyttä on ehkä ihan aavistuksen liikaa, mutta mielummin näin päin tällä kertaa. Polypropeeni on hyvä eteistiloissa, sen kun voi näpsäkästi imuroida ja pyyhkäistä kostealla. Karvatkaan eivät tartu ihan toivottomasti, mikä on meillä tunnetusti aina hyvä ominaisuus matolle… Kipaisen noutamassa tuon maton huomenna sovitukseen. Jos leveys näyttää silloin liian runsaalta, eikun takaisin kiertoon! Eihän se sen vakavampaa ole.

Match

Voisin tässä samalla vielä vähän hehkutella ;) aiempaa pikkuista toisen käden hankintaani tuonne eteiseen. Bongasin kirpparilta tuon aivan ihanan lampunromun. Maksoi olomuotoonsa nähden pikkuisen liikaa, 15 euroa, mutta menköön nyt tämän kerran. Kaverin kanssa kirppistä kiertäessä hän kysyi, että millaista lamppua etsin. Vastasin, että mahdollisimman rumaa. "Sehän on selvä sitten", hän vastasi ajatellen kaiketi, että tapani mukaan vähän irvailen. Esiteltyäni iki-ihanan löytöni hänelle taisi valjeta, että olin odotettua enemmän tosissani… Lamppujen etsintä jatkuu vielä. Eteistilaan tulee toivon mukaan paljon taidetta, ja ikkunaton huone tarvitsee muutenkin valoa. Lisäksi olen aivan toivoton lamppuhullu, ja ennustan, että tulette sen huomaamaan vielä kerran jos toisenkin tätä blogia lueskellessanne.

 Oikein valoisia elokuun päiviä teille, antakaahan kuulua silloin tällöin itsestänne tuonne alapuolellekin!
Jeni